24.3.2019

Kuvittele itsesi sairaalaan. Kävelet pitkin kaikuvaa käytävää varoen molemmilla puolilla olevien ovien aukeamista. Olet epävarma mihin pitäisi seuraavaksi suunnistaa. Joka suuntaan katsoessasi näyttää samanlaiselta, käytävä ja ovia. Pysähdyt katsomaan ulos ikkunasta. Eteesi avautuu kattonäkymä: mustaa tasakattoa ja vielä mustaa tasakattoa sekä pystyssä tököttäviä ilmastointihormeja. Olosi on kurja.

Olet itse toipumassa sairaudesta tai käynyt vierailulla läheisesi luona. Potilashuone on tavanomaisen pelkistetty, haaleita värejä, paljaat seinät. Aika kuluu hitaasti ruokailujen rytmittämänä. Voinnin kohentuessa on mahdollista lähteä pyörähtämään kahviossa, niitä samalta näyttäviä käytäviä pitkin. Kahvion pöydissä on pieniä vaaseja, joihin on aseteltu silkkikukkaoksat väriä ja tunnelmaa luomaan.

Kuvittele itsesi toisenlaiseen sairaalaan. Kävelet pitkin käytävää, jonka toiselle puolelle on aseteltu altaita, joissa kasvaa tummanvihreitä, vaaleanvihreitä, kirjavalehtisiä, isolehtisiä, köynnöstäviä, hyvin hoidettuja viherkasveja. On helppo kääntyä oikeaan suuntaan, sillä tutuksi tullut palmu odottaa käytävän päässä. Puun vierellä on penkki, jossa lähes aina näet jonkun istuskelemassa.

Vilkaiset ulos ikkunasta. Sairaalan vehreä piha-alue jatkuu matalamman rakennuksen katolla. Seuraat hetken aikaa pensaiden ja puiden lomassa kulkevia ihmisiä. Työntekijöitä näkyy olevan syömässä lounaseväitään, ja joku torkkuu keinutuolissa. Loppukesän vehreys, kukkivat pensaat ja kiemurtelevat köynnökset saavat ajatuksesi hetken aikaa toisaalle. Ahdistus vähenee. Suuntaat kulkusi kahvilaan, joka on lounasravintolan yhteydessä. Sen viherseinät ja kaiteilta rönsyävät versot virkistävät ja rentouttavat asiakkaita. Potilashuoneeseen palattuasi huomaat jonkun oikaisseen seinällä roikkuvan maisemataulun, joka oli ollut hieman vinksallaan.

Olet saanut kuulla, että sairaala on hyvin pidetty työpaikka, henkilökunnan vaihtuvuus vähäistä, ja että työntekijät hyödyntävät kattopuutarhaa myös potilaiden kanssa. Heidän on mahdollista esimerkiksi istuttaa yhdessä taimia, kitkeä rikkakasveja ja kastella kukkia. Täällä pystytään myös arvioimaan toipilaan kunnon kohenemista. Pitkän vuodelevon jälkeen jalkeille päässyt voimistuu ja kastelukannuun voi seuraavana päivänä laittaa jo enemmän vettä. Palovammapotilaan liikeradat säilyvät, kun tarjolla on luontevaa ja mielekästä kurkottelua ja ojentelua. Mukavan puuhastelun ohessa, työntekijöiden on helppo kannustaa, jutustella ja arvioida mielialaa. Potilaita kuntoutetaan viherympäristössä ja se lisää heidän haluaan laajentaa reviiriä, palata sairaalan ulkopuoliseen maailmaan.

Osallistuin viime marraskuussa Viherympäristöliiton järjestämään seminaariin Heurekassa ja kuulin jälkimmäisen sairaalakuvauksen siellä. Kyse on Yhdysvalloissa toteutetusta projektista, jonka yhteydessä on tehty tutkimusta viherympäristön kuntouttavasta vaikutuksesta. Luennoitsijat saivat yleisön vakuuttuneeksi siitä, että uusia sairaaloita, hoivakoteja, kaikkia terveyttä ja hyvinvointia ylläpitäviä ja lisääviä laitoksia rakennettaessa tulisi huomioida myös viherympäristön merkitys. Jo suunnitteluvaiheessa olisi tärkeää ottaa mukaan viheralan ammattilaiset. Puutarhoja, pihoja, viherkattoja ei rakenneta vain viihtyvyyden lisäämiseksi, vaan myös taloudellisista syistä, sillä, summa summarum, se tulee edullisemmaksi.

Viime vuosina pääkaupunkiseudulle on rakennettu paljon sairaalarakennuksia. Onko niiden yhteydessä mietitty viherympäristön merkitystä? Onko rakennuksissa puutarhamaisia viheralueita tai kasvihuoneita? Miksi ei? Milloin meillä aletaan hyödyntää tällaista merkittävää voimavaraa?

https://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2018/08/16.10.2018_Kuntouttava-viherymp%C3%A4rist%C3%B6-seminaari.pdf
https://www.epressi.com/tiedotteet/ymparisto-ja-luonto/sairaaloiden-puutarhoista-lisatehoa-kuntoutukseen.html
https://www.allergia.fi/allergia/apua-ja-ohjeita-allergiaan/viherkasvit/