Olen monesti miettinyt, mistä kotipuutarhoihin saisi kantoja. Olisi myös hienoa, jos rakennusvaiheessa maasta kaivettuja kiviä tarjottaisiin asukkaiden pihoille, ennen kuin ne kuorma-autoilla rahdataan pois. Isojen elementtien tuominen valmiiseen pihapiiriin on hankalaa ja kallistakin. Siis, jos joskus rakennan itselleni metsäpuutarhan, toivon siellä olevan niin kiviä kuin kantojakin.
Suomessa maaperä on luontaisesti hapan. Metsäkasvit viihtyvät happamammassa maaperässä toisin kuin monet puutarhakasvit, jotka hyötyvät kalkitsemisesta. Miksi taistella happamoitumista vastaan, jos kauniin puutarhan voi luoda vallitsevia olosuhteita hyödyntäen? Esimerkiksi näin:
Metsissämme kasvavien puiden, varpukasvien ja sammalten lisäksi metsäpuutarhaan on mahdollista istuttaa paljon monenlaisia, silmiä hivelevän kauniita kasveja. Tärkeää on huomioida valon määrä; onko pihalla aurinkoisia alueita vai jääkö se kokonaan puiden varjoon. Varjon puuttuessa kannattaa istuttaa puita hämärämpien kasvualueiden luomiseksi. Jos lopputuloksen kuvitteleminen on hankalaa, kannattaa lähteä tutkimaan erilaisia metsiä. Kuivaa kangasmetsää mukaileva piha on erinäköinen kuin lehtometsän tunnelmaa hamuava.
Jos pihallani kasvaisi valmiiksi isohko mänty, haluaisin köynnöksen sen runkoa pitkin kiemurtelemaan - vaikkapa köynnöshortensian, joka nousisi takertuvilla kiipimäjuurillaan vuosi vuodelta yhä korkeammalle taivasta tavoitellen. Jos pihasta löytyisi sopiva nurkka, sen voisin istuttaa myös maanpeitekasviksi, esimerkiksi jo muinaisista vuoristometsistä kotoisin olevan, keväällä kukkivan magnolian seuraksi. Syyshortensia löytäisi varmasti myös paikkansa, sillä se sopeutuu niin varjoon kuin aurinkoonkin. Sen valtavista kukinnoista pääsee nauttimaan, kun muiden kasvien kukinta on jo ohi.
Metsäpuutarhassani kasvaisi myös alppiruusu, mahdollisesti useampikin, erilaisin kukin. Revontuliatsalea toisi loimuavan väristen kukkiensa myötä kevääseen pirteyttä, ja syksyn tullen lumoaisi sen lehtien väri. Kanervikkoa ja katajia toivoisin pihaani myös, ja kenties hemlokkikin löytäisi paikkansa, jos tilaa riittäisi. Runsasta marjasatoa en niinkään hamua, mutta mustikat ja puolukat olisivat silti enemmän kuin tervetulleita pihani maanpeitekasveiksi, sammalmättäiden lomaan.
Ja niitä kiviä ja kantoja soisin puutarhani kiemurtelevien polkujen varrelle. Kannon tai kiven päällä olisi mukava istuskella ja ihailla näkymää. Ajan myötä ne sammaloituisivat osaksi metsäistä ympäristöä, kasvuston joukkoon raahaamani puunrungon kanssa. Lahoava puu tarjoaisi kodin pölyttäjille.
Siispä seuraavan kerran kun kaadat pihallasi puun ja suunnittelet kannon tuhoamista ja rungon pilkkomista, mieti olisiko niissä alku vaikka kokonaan uudenlaiselle puutarhalle!
Vinkkejä kotipihan kohennukseen
Haagan alppiruusupuistosta löytyy myös metsäpuutarha-alue:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Haagan_Alppiruusupuisto
Hieno opas lahopuiden hyödyntämiseen puutarhassa:
https://www.sll.fi/app/uploads/2019/07/sll-lahopuutarhaopas.pdf
Vinkkejä mm. metsäpuutarhan kasvivalintoihin:
https://yle.fi/uutiset/3-7324201