10.3.2019

Olen paljon miettinyt, miten ihmiset voisivat hyödyntää enemmän pihojaan niin, että kokisivat voimanlähteenä mieluummin kuin työleirinä? Miten esimerkiksi rivitalon karsinoitu pikkupiha ilahduttaisi asukkaita muutenkin kuin näppäränä varastotilana keskeneräisille projekteille? Mikä innostaisi pitämään huolta pihasta niin, että se hoivaisi, hemmottelisi, lohduttaisi tai toisi lisää potkua ja energiaa?

Ajattelen, että piha-alueella olisi hyvä olla jotain merkityksellistä, jotta siitä haluaa pitää huolta. Pihalla tulisi olla mieli ja tarkoitus, jotta siitä tulisi positiivisesti vuorovaikutteinen.

Kerron esimerkin. Kysyin joitain vuosia sitten veljeltäni, mikä on sellainen kasvi, jonka hän muistaa lapsuudesta? Sellainen, joka herättää mieluisia muistoja -joitain tuoksuja, kauniita värejä, iloisia tapahtumia. Ei mennyt montaa hetkeä, kun hän kertoi muistavansa lapsuuden kesistä kotikatuamme reunustaneet ruusupensaat ja niiden kukkien hyvän tuoksun. Ja ruusunmarjat, ruuskarit, joita syötiin ja joiden sisältä kerättiin siemeniä ja joita sitten ujutettiin kourallinen pahaa aavistamattoman kaverin paidan kaula-aukosta selkää kutittamaan - jokaiselle vuorollaan, hyvässä tai vähemmän hyvässä hengessä.

Sellaisen ”ruuskaripensaan” veljeni voisi kuvitella pihalleen istuttavan. Pensaan kukkien tuoksu kesäisin ja punertuvat marjat syksyisin, kuljettaisivat hänen ajatuksiaan aika ajoin mukaviin lapsuushetkiin. Pensas ei olisi mikä tahansa pensas, vaan lapsuuden muistojen pensas ja siitä olisi tärkeää pitää huolta, jotta se jatkaisi kasvuaan ja ilahduttaisi vuosi toisensa jälkeen. Veljeni huolehtisi, että pensaan kasvuolot pysyisivät oikeanlaisina ja pensas kukoistaessaan hellisi hänen mieltään. Oikein hyvä kahden kauppa!

Kyseessä oleva pensas on monille tuttu kurtturuusu, Rosa rugosa.
Kasvi on osottautunut helposti leviäväksi ja jos sellaisen omalle pihalleen haluaisi istuttaa, niin kannattaa tutustua vinkkeihin, miten välttää pensaiden leviämisen paikkoihin, joihin niitä ei todellakaan toivota.

Itselleni saman aikakauden kasveista ovat tärkeimpänä mielessä pihaamme reunustaneet syreenit, ja nimen omaan unkarinsyreenit, jotka pitkään olivat minulle ainoita syreenejä. Pensaiden kukinnan alkamisen ajankohdasta arvioitiin kevään etenemistä ja kesän alkamista. Ehtivätkö nuput aueta ennen koulujen päättymistä ja kesäloman alkua? Isoja lehtiä keräsimme seteleiksi kauppaleikkeihin ja kukkia käytimme koristeina hiekkaleipomuksiin. Tiheän pensasaidan sisällä kulki salareittejä, joita pitkin puikkelehtien onnistui hyvin karistamaan takaa-ajavat apinasoturit tai vesipistooleilla ruikkivat poliisit.

Unkarinsyreeniä on istutettu paljon puistoihin ja hyvin usein nähdessäni niiden kukkivan, mieleni viivähtää hetken lapsuuden aurinkoisissa kesäpäivissä.

Mielenmaisemaa voi kotipihassa ravita mikä hyvänsä luontoelementti, joka herättää mukavia muistoja. Tietynlainen kivi (se jonka juurella kasvoi ahomansikoita), määrätyn värinen kukka (voikukan keltaiset), tutusti tuoksuva puu (tuomi saunan nurkalla)… tietty puulaji voi olla hyvinkin merkityksellinen, kuten koivu! Koivusta kirjoitan pian.

https://www.vieraslajit.fi/lajit/MX.38815/show
https://fi.wikipedia.org/wiki/Unkarinsyreeni